Minä olen murhatun haamu,
ja mina olen murhamies
Olen päättynyt tie,
jolle eksyin itse, kenties
On väärin elää loppuun
jo kauan ennen kuolemaa
On väärin jataka,
kun on päälle ladottu maa
Haavoilla ovat haaveet, aavoilla aaveet
Niiden joukossa kaikea nyt kaipaan
Jos pystyisin, niin sydäntäni söisin
Siitä unelmoin öisin
On hiipunut veren vuoksit
tähän maahan niin mustaan
Ihon suola ja kuumuus kiviseen suudelmann
Sen kiven alla on kylmä,
ja kylmempi on taivasalla
Avaruutta uhmaamassa
aina vain toivomalla
Aavoilla ovat aaveet, haavoilla haaveet
Ei porttia kultaista, syvyyttä palavaa
Jos pystyisin, itseäni lutkaa löisin
Siitä unelmoin öisin
Ja luistani tunnen kuinka kalvaa,
etten voi niitä liikuttaa
Ei lauluun, juomaan
aukea olematon suu
Haivun pois
Lävitseni hohtaa kuu